torstai 29. syyskuuta 2011

Girl gone crazy

Kello on puoli kymmenen ja yleensä tähän aikaan rönötän jo sohvalla epämiellyttävässä asennossa odottamassa nukkumattia, mutta tänään olen suorastaan puhkunut energiaa, mikä on tosin hassua, kun olen syönyt vain patongin (siis pienen, en semmosta puolen metrin...), kaksi appelsiinia ja paahtoleivän. Ja se on siis mun mittapuulla suorastaan hullun vähän, nimittäin rakastan niiin paljon ruokaa. Kahviakaan en ole juonut niin paljon kuin joinakin päivinä, eikä untakaan viime yönä paljon tullut kerättyä varastoon. Voiko hiilihydraatit siis oikeasti niin paljon vaikuttaa virkeyteen? En tosin syö mitään vaaleaa vehnäpullamössöä tai muutenkaan ole mikään hiilarihamstraaja, joten tuskin se siitäkään johtuu.. Ehkä olen vain seonnut tai jotain. Tai olen päässyt oli jostain syysmasennuksesta ja olenkin taas vain oma itseni? Siinäpä vasta mysteeri.

Tänään oli hyvä päivä töissä, sillä sain ottaa enemmän vastuuta ohjelman suunnittelussa ja toteutuksessa, sillä sain tehdä itse sadutusta lapsille, ja suunnittelin ja valmistelin itse askartelun. Töistä meninkin pikaisen vaatteittenvaihdon jälkeen zumbaan, joka oli tosin pettymys, kun oikea (aivan mahtava) ohjaaja ei ollut paikalla, vaan tunnin piti yksi nainen, joka on meidän ryhmässä normaalisti ja joka kesällä keksi ruveta väliaikaiseksi zumbaohjaajaksi. Joo, ihan hienoa, että hän on löytänyt itselleen uutta sisältöä elämään ja saa purettua kuudenkympin kriisiään sillä, mutta ei ollut mitenkään hieno kokemus, kun tuntui että ohjaaja oli enemmän pihalla kuin minä itse ja näytti että sen kuntokin loppuu ennemmin, eikä sarjat olleet mitenkään tehokkaita, niinkuin yleensä ja lihaskunto-osiotakaan ei kyllä voinut lihaskunnoksi edes sanoa.... 

Noh, keksin onneksi lähteä purkamaan turhautumistani ja energiaa lähtemällä tunnin jälkeen vielä juoksulenkille Fanin kanssa. Tuntui että oisin jaksanut loputtomiin ja lenkin jälkeen fiilis oli niin hyvä, että juoksin portaat polvia nostellen ja tulin sisälle tekemään lihaskuntotreeniä. Lähtee ne läskit!

Energiaa oli entistä enemmän ja päätin käyttää sen hyväksi opiskeluun, sillä ensi viikolla on kasvatustieteenperuskurssin tentti. Valitettavasti kurssiin kuuluva kirja on melkein yhtä täydellistä bullshittiä kuin luennot. Tai siis ei silleensä perussisällöltään, vaan kun tiedon voisi antaa vähän tiiviimmässä paketissa ja nopeampaan tahtiin ja sellaiseen opiskeluun olenkin tottunut, kun taas sekä kirja että luennoitsija lähtevät rönsyilemään aiheesta, ja lopulta puhutaankin kreikan jumalista tai patterin toiminnasta. Lopulta ei enää kärsivällisyys riittänyt ja oikeastaan ainut mitä päällimmäisenä jäi mieleen, että sana olio on saksankielelle käännettynä ding. Ja mitenhän tämäkin liittyy kasvatustieteeseen?

Lyhyestä virsi kaunis vai miten se oli, ja tämä blondi lähtee sekoileen jonnekki muualle (toisin sanoen Nikon riesaksi) ja lopulta peiton alle laskemaan lampaita. Kuitti.

Terveisin blondi, joka luuli hukanneensa juuri käyttämänsä paitsinpannun ja etsi sitä jopa jääkaapista ja olohuoneesta, kun totuus oli että Niko oli jo tiskannut sen ja laittanut kaappiin...way to go girl! (eli on siis varmaan hyvä mennä nukkumaan..)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti