tiistai 4. lokakuuta 2011

It was dark and I was over, until you kissed my lips and saved me

Noniin, nyt se viimein sitten tuli se totaalinen breakdown. Ensimmäinen tentti alkaa olla käsillä enkä oo ees kerenny opiskella sitä aluetta kokonaan, ja vaikka se arvostellaan vain hyväksytty/hylätty ja ei oo pakko mennä ees ekalla läpi, se stressaa mua superpaljon ku tuntuu että koko aine on mulle yhtä hepreaa välillä. Ja tänään oli ensimmäisen kerran oikeesti hermoja raastava päivä töissä, kun yhtäkkiä olinkin meidän ryhmän ainoa "aikuinen" paikalla ja meidän ryhmässä on enemmän kuin yksi lapsi, joka tarvitsee aikuisen vierelle esim pukemistilanteessa ettei homma riistäydy käsistä. Noh, tänään siellä oli kyllä sitten semmoinen viidakkomeininki että.. Itsekin yllätyin kuin karjuin niille lapsille kuin järkensä menettänyt eukko. No en ehkä ihan mutta niin.. Tuossa sitten kun yritin taas päntätä ahkerasti, meni yksinkertaisesti lopullisesti hermot ja pillahdin vaan epätoivoiseen itkuun. Mikä lie hormoonihyökkäysmyllerrystunteenpurkaus, mutta helpotti se vähän. Se ei tosin auttanut tietoa imeytymään aivoihini tai vähentänyt tunteja työviikolta, mutta jonkinlaisen sisäisen hyvänolontunteen hetkeksi sain. Ja sitten palasin taas todellisuuteen. Kurja maailma.


Meillä oli Nikon kanssa suunnitelmissa lähteä syyslomaviikolla viikonlopuksi johonkin kylpylään "kauas pois kaikesta", mutta saa nähdä tuleeko siitäkään mitään, kun saamme tietää toteutuuko toivotut lomapäivät ehkä joskus päivää ennen syyslomaa. Varaappa siinä sitten huone, kun ei kuitenkaan enää ole.. Ja minä kyllä todella kaipaisin sitä lomaa. Kämppäkin kaipaisi siivousta ja Nikolla olisi synttäritkin tulossa, minne pitäisi jotain leipoa. Ja millähän ajalla?


Jotain positiivistakin kirjoittamisen aihetta voisi kehitellä, vaikka mieleni tällä hetkellä kovin ankea onkin. Tapetoitiin viikonloppuna makuuhuoneen seinä, ja tykkään kyllä lopputuloksesta ja se inspirois sisustamaan, mutta uudesta järjestyksestä huoneessa on vielä vähän erimielisyyksiä.
Viikonloppu sujui onneksi rennommissa merkeissä kuin tämä arkinen aherrus. Perjantaina lähdettiin porukalla viihteelle, ja ilta sujui oikein mukavasti ja onneksi oli palkka päivä niin ei rahanmenokaan harmittanut liikaa. Lauantaina mentiin äitin luokse "talovahdeiksi", kun äiti ja Hannu suuntasivat Espanjan aurinkoon (en ole yhtään kateellinen tai mitään) ja koira tarvitsi lenkittäjää ja veli ruokaa. Saunottiin ja tehtiin pitsaa, pelattiin tietopeliä (jonka minä voitin, jeiii!) ja sen semmosta. Jäi se Systemaattinen johdatus kasvatustieteisiin -kirja ehkä jonnekin nurkkaan lojumaan. Sunnuntain lauloin serkun kanssa singstaria ja opiskelin, mutta silloin vielä ihan hyvällä mielellä ja kiinnostuskiikarit hollilla.


Nyt pitäisi sitten ryhdistäytyä ja saada asiat jotenkin järkättyä, ettei täälläkin huushollissa ala ihan viidakkomainen meininki. Ärsyttää, kun ei edes kerkeä kuvailla mitään eikä tuo sääkään toteuta minun haavettani kuvailemaan lähtemisestä, mutta onneksi sentään opiskeluista on syysloma vaikka töistä ei olisikaan, joten ehkäpä sitten. Tai ehkä ei. Toivossa on hyvä elää vai miten se oli. Mutta joo ehkä on parasta taas ottaa kirja nenän alle ja nukahtaa... eikun jatkaa lukemista, paremman huomisen toivossa. Kiitos ja kumarrus.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti