keskiviikko 25. tammikuuta 2012

leijonaa mä metsästän

Voi että inhottaa taas tämä (okei, pahempiakin on nähty) epäaktiivisuus tällä blogissa! Oon yrittänyt, että kirjoittaisin joka päivä, vaan kun toisaalta taas en haluaisi kirjoittaa sellaista "ei mulla oikeestaan kyl mitään asiaakaan ollu, enkä oo oikein mitään kyllä tehnykään" -tekstiä, jota kukaan ei jaksaisi kuitenkaan edes lukea. Tänään juoksin suoraan töistä vpr:rään, eli niille joille tuo oli hepreaa kerrottakoon että se on lyhenne vatsa-peppu-reisi-jumpasta, jossa tunnin aikana keskitytään noiden alueiden lihaskuntoon. Oli ihana tunne, kun kodin rappusia noustessa jalat miltei tärisivät rasituksesta -eli toisin sanoen oli tehokas tunti, suosittelen! Siitä on monta vuotta kun viimeksi kävin, mutta yhtä mukavaahan tuo edelleen oli.

Olen liikkujana (valitettavasti) yleensä kausi-liikkuja, joka päättää pitkän tauon jälkeen taas ryhdistäytyä ja liikkuu jonkun aikaa taas aktiivisesti kunnes koko homma taas lässähtää, jne.. Hoen aina itselleni, että nyt se onnistuu ja uhkailin jo ottaa itselleni avuksi sen personal trainerinkin, vaan eihän siitäkään taas mitään tullut. Varmaan aika moni voi itsensä tuosta tunnistaa, ja näin kevään tullessa aika moni alkaa suunnittelemaan erilaisia dieettejä ja liikuntamuotoja, joiden avulla pääsisi vihdoin siihen joka vuonna yritettyyn kesäkuntoon. Syön ehkä vielä sanani, mutta minua on oikeasti auttanut tämä karppaaminen ottamaan itseäni niskasta kiinni niin syömisen kuin liikkumisen osalta. Rakastan pastaa ja sitä oli oikeastaan kaikissa ruuissa mitä söin, jos aamupalaa ei lasketa. Ja söin siis kuitenkin täysjyväpastaa, että siinäkin yritin valita terveellisemmän vaihtoehdon. Mutta nyt, kun pastan ja riisin (perunaa söin muutenkin harvoin) sijaan syön salaattia tai vihanneksia ja annokseni ovat enemmän lihapainotteisia, toisin kuin ennen lautasmallini sisälsi enemmän sitä pastaa kuin lihaa, oloni on valehtelematta kevyempi ruumini jokaisella alueella ja mieli hyvä. Syömisen jälkeen ei tule sellainen, "ahhhh, nyt on maha täynnä, ei jaksa kyllä liikkua" -oloa ollenkaan. Ehkä ensimmäistä kertaa tunnen saavuttavani sen rantakunnon, ja ennen kaikkea tunnen olevani tyytyväinen kroppaani.

Olen nyt varaillut monenlaisia jumppia Bodycombatista Pump fx:ään, jotta lupaukseni kokeilla monia liikuntamuotoja toteutuisi. Täällä Kajaanissa tosin tarjota ei vielä ole niin laaja kuin toivottavasti siellä minne tänä vuonna vielä muutan, mutta alkuhan se on tämäkin. Myös lupaus "laihdutan väh. 2kg" alkaa oikeastaan olla kohta toteutettuna, eli ihan hyvässä tahdissahan nämä alkavat toteutumaan. Jos joku naureskelee, että miksi vain 2 kiloa, senhän saa pois vaan käymällä vaikka vessassa, niin tavoitteeni on kiinteyttää kehoani, ja kun lihakset painavat enemmän kuin läski niin en mitään huimia painonpudotuksia tavoittele -ei minusta varmaan paljoa voisi lähteäkään.

Mutta niin, tässä olisi kuvia takista, joka Nellystä rantautui vihdoin kotiini. Olen tosi huono ostamaan talvitakkeja, koska tunnen aina näyttäni niissä eskimolta ja läskiltä, mutta olen tullut siihen tulokseen (lue:kohdannut todellisuuden) että se on väistämätöntä, ja vihdoin ja viimein sain lämpöisen takin.
Kuvia katsoessanne huomioikaa, että olen ollut juuri jumppatunnilla, enkä missikisoissa....





ja sit jos vähän ruokaaaa

Ja niille, jotka ovat joskus miettineet aloittavansa pussiruokadieetin, voin kertoa, että esimerkiksi pian alla näkyvä mössö maistuu kaikelle muulle kuin suklaalle. No, vie kyllä ruokahalut, mutta en kyllä joka päivä kaikkia ruokiani tällä korvaisi.. Ostin tämän paketin joskus kaaaaauan sitten ("nyt aion oikeasti tehdä jotain, että kroppani näyttäisi hyvältä, osa 382649") ja ajattelin, että tällä pääsisin alkuun. Pyh pah, kaapin pohjalle jäi ja ei halpaakaan ollut. Tänään tosin päätin juoda yhden annoksen, kun en kerinnyt mitään syömään ennen jumppaa. Siihen tarkoitukseen ihan ok, pahalta maistuva ostos.


Ja jos joku ihmettelee otsikon liittymistä tekstiin tai mihinkään muuhunkaan, niin kyseinen luritus on pyörinyt tuntemattomasta syystä päässäni jo useita tunteja, eikä se suostu poistumaan, joten päätin jakaa tämän tunteen nyt teillekin. Ja osalla lukijoista, jotka tällä hetkellä miettivät miten se laulu oikein menikään, se soi nyt päässä -ja pitkään :----)
eppu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti