torstai 5. tammikuuta 2012

lepää rauhassa, rakas lemmikki

En ehkä pysty paljoa kirjoittamaan, sillä mieli on haikea. On se aina niin vaikeaa menettää joku läheinen, oli se sitten lemmikki tai ihminen. :'( Töiden jälkeen päätin tehdä juoksulenkin äitin luo ja viime metreillä siinä kaikkensa antaneena se jotenkin kolahti. Todellisuus. Rakas lemmikkini, jonka kanssa on koettu monen monituista muistoa, on poissa, enkä enää koskaan tule silittelemään sitä eikä kukaan enää mökötä kaapissa. Siitä alkoikin semmoinen kyynelten vuodattama hyperventilaatio-kohtaus, ja perlle päästyäni ja jonkun aikaa vollotettuani päätin, että nyt on aika painaa sitä aivoissa olevaa pientä off-nappia, olla vahva, kun muut ei ole, eikä ainakaan itse lietsoa mitään vollotusmeininkiä. Suru on ja pysyy, mutta jotta voi olla toisten tukena vaikeana aikana, on jonkun oltava vahva ja purkaa se paha olo sitten myöhemmin. Pidimme pienimuotoiset hautajaiset, ja oli kamalaa ajatella, miten Tiksu mahtuikaan pieneen kenkälaatikon kokoiseen arkkuun, jonka kummisetäni eilen illalla teki. Kesällä täytyy tehdä kunnon hautaus, mutta kivempi Tiksu oli päästää haudan lepoon, eikä mihinkään pakastimeen pistää häiritsemään omaa mieltä. Nyt on kaunis itse veisetty risti haudalla, ja kynttilöitä vietiin jo monta. Kaunista <3 Lepää rauhassa rakas, nähdään sitten joskus, ja olemme yhdessä ikuisesti.

Kaikki Tiksun tunteneet tietävät, että siinä on sellainen persoona, että toista samanlaista ei kyllä voi löytää. Moni ihminen jää kaipamaan, mutta nyt Tiltun on parempi olla.









Tiedän että taistelit,
tiedän että yritit,
tiedän kuinka lujasti,
sä tahdoit jäädä tähän.

Se sattuu todella paljon,
se kipu on polttavaa,
kun elämä kaikkoaa,
vaikka tunnuit olevan vahva.


Ei tarvitse sinnitellä,
ei tarvitse pysyä tässä,
on aika jättää hyvästit
ja antaa sinun mennä.

Turvallista matkaa,
sinulle rakkahani,
lennä, lennä lintusena,
valoisaan, parempaan paikkaan 
<3

R.I.P. Tiltu
16.3.2002-5.1.2012

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti