sunnuntai 19. helmikuuta 2012

There's beat in your heart, you'll find a way, to make it play





Puunattu kämppä katosta lattiaan, koira trimmattu ja kamuja kävi kyläilemässä. Nyt rentoa illanviettoa, ja pelottava trilleri, juustoa ja viiniä. Niistä on minun lauantai-ilta tehty. Matkalle lähtöön enää 4 päivää ja en malttais odottaa! Varjopuolena se, että Fania tulee niin hirrrrvee ikävä, että tulee tippa linssiin ajatellessaki. Se on hyvässä hoidossa sit äitin luona, mut itellä varmaan isompi ikävä. Tein tänään listan mitä pitäisi ottaa mukaan, koska muuten ajatus ei pysy mukana ja varmasti unohdan jotain elintärkeää, kuten passin. Tosin matkaan ei lähde kuin sellainen tarpeellinen mitä sieltä ei voi ostaa. Läppäri on pakko ottaa mukaan, jotta voi Skypen välityksellä kysellä kuulumisia, kun puhelinlaskut ois muuten pilvissä, niin siellä tulee luultavasti sitten välipäivityksiä mitä ollaan touhuttu.
Nyt tuli kirjoittajan aivopieru, enkä muista enää mitä ihmettä minä kirjoittaisinkaan. Joten ehkä säästän teitä turhalta löpinältä, josta puuttuu idea. Laitetaan siis vanhoja kuvia kehiin, kun ei uusia ole tullut otettua.

Ne, jotka minut ovat vuosia tunteneet, tietävät, että minulla on ollut jos minkäkin moisia tyylejä. Hiukset ovat aina olleet minulle suuri kriisin aihe, ne ovat vaihdelleet useaan otteeseen tummasta vaaleaan, vaihtuen välillä punaiseen ja pitkästä lyhyen ja taas pitkään. Tässä olisikin tällainen kooste "Minun tyylini vuosien varrella".


















Aikajärjestys ei ehkä ihan täsmää, sillä meinaa itelläki olla vähän hakusessa, millon sitä on ollu minkäki laista, ku blondiin on palattu monesti takaisin. Yläaste-ikäisenä pidin poikamaisesta tyylistä, välillä vaihteli kunnon räppilook ja emokid-look, mutta vähitellen se taas normalisoitui. On minulla edelleen kaapissa yhdet boyfriend-farkut, joskus on kiva pukeutua löysiin vaatteisiin, niissä tuntee itsensä niin pieneksi ja söpöksi. Olen aina tykännyt ottaa kuvia, tai olla enemmänkin kuvauksen kohteena, joten kuvia elämän varrelta löytyy paljon. Kun löysin muokkauksen mahtavan maailman, alkoi taiteellinen puoli kuvaamisessa, minulla oli aina visio millaisen kuvan itsestäni halusin.
Olen monesti katunut sitä, että joskus leikkasin lyhyeksi, koska sitten kasvaminen on kestänyt niin kauan. Mutta kun nyt mietin taaksepäin, en kadu mitään. Paitsi ehkä ensimmäisten pidennysten laittoa, sillä ne olivat kamala idea: lyhyeeseen tukkaan muutama sinetti molemmille puolille eteen...

Suunnitteilla olisi taas jotain vähän erilaista, kunhan tulen takaisin Thaikkulasta. Edellisen kuvamateriaalin perusteella, odotettavissa voi olla mitä vain.

eppu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti