sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Your heart is the only place that I call home, Can I be returned ?

Pakkanen kiristyy ja pakottaa pitäytymään aikalailla sisätiloissa. Sen verran rohkaistuttiin ulkoilemaan, että käytiin äänestämässä paremman Suomen puolesta, vaan peli taitaa kyllä olla jo aika selvä. Tämä päivä on sujunut aikalailla kouluhommien merkeissä, nimittäin niissä olen piiiikkuisen jäljessä aikataulusta ja vähän alkaa jännittämään meneekö tämä kurssi nyt ihan penkin alle.. Motivoidakseni itseäni olen katsellut netistä koulujen valintaperusteita ja tietoja minua kiinnostavista aloista ja listaillut mihin järjestykseen kaupunkeja laittelen tulevissa kouluhauissa. Aion siis hakea OKL:lään Ouluun, Joensuuhun ja tänään päätin viimeiseksi kaupungiksi valita Rovaniemen, koska tilastojen mukaan sinne olisi helpompi päästä kuin esimerkiksi Ouluun, jonne pääsy on kuulemma lottovoitto ja suorastaan mahdottomuus. Oulu pysyy kuitenkin ykkösvalintanani siksi, että sen verran kunnianhimoa minusta löytyy etten lannistu ja koska se olisi kaupunkina miellyttävin. En ole suurkaupunki-ihminen ja se olisi tarpeeksi lähellä, että voi tulla useamminkin kotona käymään. Ja koska ylipäätään OKL ei ole helpoin laitos päästä, haen varulta myös sosionomi puolelle Ouluun ja Joensuuhun, siihen loput kaupungit ovat vielä hakusessa...

Olen yllättynyt siitä, miten innoissani odotan kouluun pääsyä. Tämä vuosi on ollut elämäni parhaita vuosia, olen oppinut paljon tulevasta työstäni, maailmasta ja itsestäni. En kadu yhtään, että pidin välivuoden töiden merkeissä, sillä ilman tätä kokemusta en ehkä olisi ollut yhtä motivoitunut opiskelija ja olisi jäänyt monta ihanaa ihmistä tapaamatta. Vähän alkaa olla haikeat fiilikset, kun viikot vierivät ja tietää, että työt päiväkodissa alkaa olla kohta lopussa. Kuitenkin olen alkanut vähän kaivata koulumaailmaa, en niinkään niitä esseitä ja tenttejä, niitä on riittänyt tämän avoimen yliopiston merkeissä, vaan sitä sosiaalista maailmaa. Toivottavasti siis syksyllä jonkin koulun oppilaana aloitan, mitään varmuuttahan sille ei ole, muuta kuin se että itse olen päättänyt pääseväni.

Nyt rupean kyllä harjaamaan Fania ja huomenna trimmauskone heiluu, nimittäin noista viimeisitä kuvista näkee millainen turjake tuo alkaa jo olla. Vaan kun on niin kylmä Fanillakin ulkona, ettei kehtaa kaljuksi kyniä. Jos nyt tuon kuonon kuitenkin siistisin...


leivoin seesami-leipäsiä, karppaajathan eivät leipää syö, niin näitä oli vaihtoehtoisesti mukava napostella! myöhemmin voisin reseptiä laitella tänne


näin -30c pakkasilla haaveilee väkisinkin Thaimaan +30c lämmöstä, tällaista krääsää on jo kerääntynyt matkalaukun viereen odottamaan lähtöä. tuo hassunnäköinen musta "huulipunatuubi" on äitiltä saama hajuvesituubi, johon voi laittaa hajuvettä ettei koko purkkia tartte matkaan ottaa




eppu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti