lauantai 30. kesäkuuta 2012

I DID IT!


Kiljuin riemusta ja ihan ilon kyyneleet tuli silmiin, kun niin jännittyneenä avasin postiluukusta tulleen kirjekuoren. MINÄ TEIN SEN!! Se tunne oli jotenkin uskomaton, häkeltyneenä soittelin tärkeimmät ihmiset läpi ja yritin saada suustani sanotuksi edes sen että pääsin kouluun, olin aivan sanaton. Valtava odotuksen, jännityksen ja pelon taakka tipahti harteilta. Hyvä että tajuissani pysyin. Nyt se on viimein mustaa valkoisella. En ole varma ymmärränkö sitä vieläkään..

Luulin, että tieto tulisi vasta maanantaina, ja tuskastelin, että vielä viikonloppu pitää odotella. Surffailin tylsistyneenä netissä ja eksyin sivulle jossa sanottiin että viimeistään perjantaina saapuu kirjeet Savonlinnaan päässeille. En saanut yötäni nukutuksi ja aamulla lähdin heti kiireellä mökiltä kotiin. Ja siellä se odotti minua lattialla. Kauan odotettu kirje.

Kun palasin takaisin mökille ja kaikki halailivat ja onnittelivat minua, meinasin purskahtaa taas itkuun. Lähtö tuntui niin todelta. Kohta en näkisi perhettä enää joka viikko, tuskin joka kuukausikaan. Tuntui, että ei sen näin äkkiä pitänyt tulla.. Miten minä pärjään? Ja nyt se hetki alkaa olla käsillä.

 Sain ihan pullon viiniä ja ruusun!



Viime viikot sain kuluttettua niin hyvin muiden asioiden parissa, että aika suorastaan hurahti, vaikka välillä päivät tuntui kuluvan tuskastuttavan hitaasti. Mutta odottavan aikahan on pitkä. Ensin oltiin viikko äitin luona, sitten itse reissussa, nyt viikko mökillä... Ja tiistaina suuntaan Savonlinnaan kämpän metsästykseen, viikonloppuna on summer up.... Eli ei sitä kerkeä kotona edes olemaan. Olen jo niin innoissani tulevasta muutosta, tekisi mieli alkaa pakata jo tavaroita, vaan jospa malttaisin vielä jonkun aikaa. Ehkä se pakkausinto tarttui, kun olin Mariannelle ja Villelle muuttoapuna. Nyt se sitten tapahtuu, kaikki muuttaa eri kaupunkeihin. Niin jännää, mutta silti niin surullista.

Vaihdettiin Mangan kanssa sohvia, sillä meidän lähipiirissä vaihtuu helposti niin tavarat, kämpät kuin vaatteetkin jos alkaa omat kyllästyttämään. Ja olen kyllä niin ihastunut tähän sohvaan, tuli uusi ilme tällekin olohuoneelle, vaikka vähän ehkä turhan myöhään :D


Kiitokset vielä kaikille, jotka pitivät peukkuja <3! Ilman hyvää tukijoukkoa, en olisi ehkä itseeni niin paljon uskonut, eikä paikkaakaan välttämättä olisi tullut. Vielä maanantaina voi Oulusta viesti tulla, että pääsen kouluun (jota kyllä epäilen, mutta ihmeitä tapahtuu), mutta eiköhän se ole selvä, että minun muuttoautoni lähtee kohti Savonlinnaa, vaikkei paikka suuruudellaan tai ihmismäärällä parane. Ovatpahan kaikki ainakin uusia naamoja! Ja olen montaa vanhaa ystävää lähempänä:) I'm so excited!


eppu

2 kommenttia:

  1. voi että! onnea vielä uudestaan, tuntuu että ei voi kun koko ajan onnitella uudelleen ja uudelleen! <3
    hyvinhän tuo sohva tuonne olohuoneeseen sulautuu, oikein on edustava, kiva että tykkäät ;)

    VastaaPoista