torstai 12. heinäkuuta 2012

Sometimes it's hard to follow your heart / Tears don't mean you're losing / Everybody's bruising / Just be true to who you are

Päivä on kulunut taas touhutessa, haaveillessa ja katsoin varmaan ensimmäistä kertaa yksin leffaa (siis tarkoituksella eikä niin että se sattuisi vahingossa tulemaan telkkarista ja jäisin tollottamaan). Aloitin tavaroiden pakkailun pahvilaatikkoihin, eihän tässä ole enää kuin kaksi ja puoli viikkoa ja täytyy muuttaa. Arvatkaa miten mahtavaa on pakata, kun varmuutta seuraavasta kämpästä ei ole? Tavallaan se vähän naurattaa. Olenpa taas onnistunut jotenkin ajamaan itseni mielenkiintoiseen tilanteeseen!

Meidän kämppä näyttää siis tällä hetkellä kaikelta muulta kuin asuttavalta paikalta, jääkaapissakaan ei valon kaverina ole maitopurkin lisäksi oikein mitään. Sekin on melkein tyhjä. Onneksi voi käydä äitin luona syömässä, onhan se tosiaan niin vaikeaa raahautua sadan metrin päähän kauppaan.. 


Fani on ollut ihan ihmeissään kun olohuone täyttyy pahvilaatikoista ja yrittää kovasti osallistua pakkailuun. Jos ei muuten niin kököttämällä sylissä ja ihmettelemällä. 


Sain tänään aivan ihanaa postia Mariannelta, jonka uutta blogia kannattaa seurailla, on meinaan sen verran käsistään kätevä tyttö, että jos tykkää askarrella ja väkerrellä niin voi itsekin napata pari ideaa! Jos et ole vielä sinne eksynyt, pääset blogiin tästä. Meillä oli aikoinaan monen kaverin kanssa tapana kirjoitella kirjeitä vaikka asuimme muutaman kilometrin päässä toisistamme. Nykyäänhän kirje - käsite on varmaan lapsille aivan tuntematon. Myöhemmin otimme käyttöön kirjevihot, jotta toinen aina näkisi mitä sitä on tullutkaan viimeksi itsekään kirjoitettua. Nyt kun olen muuttamassa Savonlinnaan, jonne Oulusta on tosiaan karkeasti arvioituna 500km, keksimme, että koska tuskin ehdimme toisiamme enää niin usein näkemään, voisi vanhan tavan ottaa taas käyttöön. Ei sitä kaikkea missään facebookissakaan jaksa jaaritella, ja me kun olemme jaarittelevaa tyyppiä... :D 

Niin siis vihko tuli ensimmäisen kerran postiluukusta tänään, ja en olisi uskonutkaan miten kovasti niinkin pienestä asiasta voi ilahtua! Kyllä sitä aina välillä miettii, miten ihania ihmisiä sitä on ympärilleen onnistunutkaan keräämään<3 I'm gonna miss u all!


Nyt jatkan tätä hommailua, että täällä mahtuisi vaikka kävelemään...



eppu

1 kommentti:

  1. Sinä se tässä ihanat olet! <3
    täällä minun blogiakin niin hehkuttaa.. hihi... olet huippu.<3
    Odotan innolla vihkon saapumista taas itselleni. ;)
    Onko sun muuttoon niin vähän aikaan:o hui kamala! Nyt piakkoin tänne sieltä, ja sassiin! Minähän en sitä hyväksy että emme kerkeis näkemään! :<

    VastaaPoista