lauantai 1. syyskuuta 2012

Toivoisin, etten aina tuntis kaipausta, sietäisin kysymyksen ilman vastausta. Kulkisin aina tyynenä kuin Dalai Lama.

Iskä tuli työreissulta kylään ennen Kajaaniin paluuta, ja toi tullessaan ikeasta hyllyn, jota emme mitenkään olisi äitin kanssa saaneet kannettua saatika mahdutettua autoon sillon kun siellä kävimme. Saatiin myös viimeiset taulut laitettua seinille, joten koti alkaa olla jotakuinkin valmis. Hyllykön tavaroita tosin vaihdan varmaan vielä sata kertaa, mutta piti sinne nyt jotain laittaa ainakin testiksi mikä näyttää hyvältä ja mikä ei.




Sohvan ylle tuli Kuopion Carlsonilta ostetut taulut. Haaveena oli ikeasta sellainen jättisuuri newyork taulu, mutta en tiedä millä autolla sen sieltä olisi saanut tuotua ja rahapussikin kiitti tästä käytännöllisemmästä valinnasta, kun iso taulu olisi maksanut maltaita.. En tiedä kuvittelenko, vääristääkö kuva vai onko nuo jotenkin vinossa, pitääpä tarkistaa kohta...


Savonlinnaan kotiutuminen on vielä vähän työn alla. Eilen mormooni nuorukaiset (onko ne mormooneja ne joilla on aina puvut päällä ja reput selässä?) auttoivat minua kantamaan tavarat sisälle, olisi ehkä pitänyt kieltäytyä, sillä tilanne kävi aika vaivaantuneeksi, kun he kysyivät voisimmeko joskus lukea mormonikirjaa yhdessä. Kieltäydyin kohteliaasti, enkä numeroakaan suostunut antamaan, onneksi on sentään alaovet aina lukossa niin eivät pääse kaupustelemaan! Citymarketissa pakkasin reippaana ostoksia kassiin, ja yhtäkkiä myyjä parkaisee, että "Varo tuo toinen tippuu!" no sekin varoitus tuli vähän liian myöhään ja yksi ostoskassi levisi ryminällä kaupan lattialle ja myyjän kasvoilta heijastui niin suuri myötähäpeä, että pakkasin loput tavarat äkkiä pusseihin ja hävisin paikalta.. En siis kuitenkaan maksamatta lähtenyt!

Olen myöskin huomannut, että toisin kuin kuvittelin, tämän kerrostalon seinät ja lattiat taitavat olla paperia, kun aamulla heräsin vauvan itkuun ja päivällä kuulen melko selvästi kun naapuri kuuntelee radiota tai katsoo televisiota. Taitavat naapuritkin sitten nauttia, kun tämä minun ihana yskäni valvottaa minun lisäksi varmaan heitäkin, ainakin herkkäunisia..

Ylihuomenna alkaakin koulu... Hirveä stressi mitä laittaa päälle ja mitä ottaa mukaan, ensivaikutelmahan on tärkeä! Kävin eilen jo käppäilemässä koululle ja takaisin, jotta tietäisin kauan koulumatkassa menee ja oli ihan kiva tutustua reittiin ja katsella maisemia. On tämä kyllä kaunis kaupunki, sitä en kiellä. Kaikki on järven rannalla. Jopa Citymarket.

Taas jouduin tekemään vaikean päätöksen, jonka tiedän olevan oikein, vaikka se itsestä pahalta tuntuukin. Tajusin eilen illalla ensi viikon aikatauluja katsoessani, että monellekaan päivälle ei oltu määritelty päivän loppumisaikaa, jotkut päivät olivat pitkiä vailla pidempiä taukoja, jotta ehtisin käyttää Fania ulkona. Moni päivä päättyy tuutoreiden kanssa ollessa, joten ei voi tietää miten pitkään meille on ohjelmaa keksittynä. Enkä viitsisi keskenkään pois lähteä. Mutten sietänyt ajatusta, että Fani olisi täällä yksin, vaikka tiedän, että se pärjäisi hienosti, mutta päätin olla epäitsekäs ja ajatella Fanin parasta ja laitoin Fanin tänään iskän mukana pärsälle. Se kerkesi onneksi jo hyvin kotiutua tänne, eilen se jäi rauhassa yksin, kun lähdin käymään kaupassa ja muutenkin turha levottomuus on jo karissut. Viimeistään kahden viikon päästä haen sen sitten takaisin, sitten tiedän kouluaikataulujakin paljon paremmin, ja pystyn suunnittelemaan tätä elämääkin vähän paremmin. Mutta nyt, kun varma ei voi olla mistään, en halua että kummallakaan on paha mieli. Tai no minulla kyllä on, sillä heti kun ovi sulkeutui niin parahdin itkuun sitä ikävää ajatellessa ja sitä miten hiljaista ja tylsää täällä kämpässä tulee olemaan ilman Fania. Vaikka kyse onkin vain parista viikosta, se sattuu silti. Pärsällä Fanilla on kuitenkin kivempi olla, kun sillä on leikkikavereita ja pääsee pihalle juoksemaan.

Yritän keksiä itselleni kaikkea muuta ajateltavaa, tämän postauksen jälkeen ajattelin syventyä lukemaan kirjaa ja illalla suuntaan ehkä yhden ainoan täällä olevan tuttuni kanssa johonkin kaupunkiin päin. Saas nähdä saanko unta ollenkaan, kun ei kukaan tuhise vieressä! Yhyyyyy!:(



eppu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti