lauantai 23. helmikuuta 2013

just give me a reason



Heeelou, taas! En edes muista milloin viimeksi olen kirjoittanut tänne. Koko universumi on ollut minua vastaan tässä bloggaamisessa viime aikoina (mokkula rikki, kameranitselaukaisin Kajaanissa..) ja se on alkanut vaikuttaa myös omaan ajatteluun. Usko on ollut koetuksella monessa asiassa. Jos ei ole mitään mistä kirjoittaa tai ei vain huvita niin ei sen pidä pakkopullaakaan olla. Ja viime aikoina se on vähän välillä ollut. Aloitin kirjoittamaan blogia alunperin omaksi huvikseni ja nyt se on ollut kanava jolla kerron kuulumisia kauempana asuville ystäville ja niille joita muuten vain kiinnostaa. Viime aikoina on tullut ehkä semmoiset bloggausöverit (joo keksin ihan oman sanan). Olen alkanut miettiä kaikkea, pukeutumista ja kirjoittamista, siltä kannalta mitä muut ehkä haluaisivat lukea ja yrittänytkin ehkä liikaa miellyttää enemmänkin muita kuin itseäni. Ja tämän piti olla minua varten. Tarvitsin siis pienen breikin ja valehtelematta ajattelin myös lopettamista. Minulla ei ole mitään mistä osaisin kertoa, en ole meikkiekspertti, sisustuksesta on hankala kirjoittaa kun sisustukseni ei muutu vuoden aikana lähes ollenkaan eikä ole oikein muutakaan mistä tietäisin niin paljoa, että kehtaisin siitä päteä, tai ainakaan niin että ketään kiinnostaisi. Joten päätin, että lopetan ylimiettimisen ja alan kirjoittamaan taas itseäni ja kuulumisia varten, silloin kun siltä tuntuu. Silloin se tuntuu hyvältä.




Muuten täytyy sanoa, että kaikki tuntuu enemmän kuin hyvältä. Vaikka olenkin pyörinyt tällä viikolla aika paljon ajatuksissani miettien yhtä jos toista, on olo hyvä. Varsinkin fyysisesti. Sainkin tässä kehuja, että olen laihtunut ja vaikka itse en mitään huomattavia eroja ole vielä huomannut, niin jonkin verran kuitenkin. Kun katson peiliin ennen kouluun lähtöä, huomaan hymyileväni peilikuvalle. Vaatteet tuntuvat hyviltä. Tunnen näyttäväni hyvältä ja olen itsevarmempi. Joten tavoite alkaa olla saavutettu. Tärkeintä on hyvä olo, ei se mitä vaaka näyttää :) vaa'asta on sitä paitsi patterit loppu.

Mitäs muuta jännittävää tässä olisi tapahtunut. Olen nyt Tampereen jälkeen viettänyt huikatonta helmikuuta ja lähes herkutonta. Nyt olen Savonlinnassa taas muutaman viikonlopun, jotta saisin tehtyä koulutehtäviä ja luettua tentteihin. On hassua ajatella, miten vähän tätä lukuvuotta on enää jäljellä. Aika menee hirvittävän nopeasti! Ja kesä on edelleen avoinna, ollakko täällä vai Kajaanissa? Olen myös alkanut etsimään uutta asuntoa, sillä onhan tämä unelma-asuntoni kallis yksin asuttavaksi, varsinkin kesällä, ja kun nyt tulee lähes joka päivä keskusta-koti väliäkin käveltyä, niin turhan kaukana. Ja ikkunat vetää niin pahasti, että välillä tuntuu kuin pihalla seisoisi. Mutta saa siis nähdä mitä tämä kevät tuo vielä tullessaan ;) sen voin luvata, että en enää edes yritä kirjoittaa päivittäin. Ei minulla nyt niin mielenkiintoinen elämä ole.



 

Loppujen lopuksi kaikki meneekin sitten yleensä överiksi...
viikonloppuja!,
eppu





2 kommenttia:

  1. ihania kuvia, olet söpöliini. <3

    VastaaPoista
  2. Hetkonen, miten sulla on noin pitkä tukka??? Ihana! En lukenu vielä tekstiä, kattelin kuvat vaan läpi 8)

    VastaaPoista