keskiviikko 13. helmikuuta 2013

me, a shop-a-holic?










Eilinen oli kyllä aivan mahtava päivä! Koulun jälkeen kävin luistelemassa ja siitä sitten neljän vuoden tauon jälkeen rinteeseen. En ensinnäkään pari viikkoa sitten vielä tiennyt, että täällä voi lasketella ja nyt kun koulun liikuntailtapäivän ansiosta sinne sai itsensä raahattua kaikista ennakkoluuloista huolimatta, on niin itsensä voittanut olo ja haluan pian takaisin lautailemaan! Olin tehnyt lupauksen itseni kanssa, että jos en tänä talvena vihdoin saa itseäni laskemaan, myyn laudan ja unohdan koko homman. Onneksi Jenni ja Jenny saivat minut lähtemään mäkeen, sillä onhan se ihan yhtä mukavaa kuin aiemminkin. Ellei jopa kivempaa! Voitin jopa arkkiviholliseni ankkurihissin, jolla olen valehtelematta päässyt niinä vuosina, kun laskin joka talvi, ylös vain ehkä kolmesti. Yrityksiähän on ollut varmaan sata, mutta olen jäänyt taistossa tappiolle. Yleensä onkin onneksi ollut mahdollisuus mennä myös istumahissillä, jotta meidän ei ole tarvinnut aina edes kohdata ankkurihissin kanssa, mutta nyt kun vaihtoehtoja ei ollut ei auttanut muu kuin mennä ja toivoa parasta. Ja hyvinhän se meni, vaikka pelkäsin kyllä kuollakseni, että mitä siitä tulee. Aina pääsin ylös asti! Taas tarvittiin vain sitä uskoa itseensä.

Olen myös alkanut havaita, että minulla on viime aikoina ollut hieman materiaistisia ongelmia tai paremmin kuvailtuna vaikeuksia hillitä tarvetta ostaa vaatteita joita en tiennyt tarvitsevani. Rahaahan minulla kyllä ei ylimääräistä ole, se mitä KELAlta tulee menee vuokraan ja muita tulojapa ei sitten olekaan. Että nyt pitäisi alkaa kyllä ryhdistäytyä ja saada kuriin tämä valloilleen päässyt ostosrumba. Yleensä olen aika pihi rahan suhteen, ja harkitsen kyllä pitkään ja tarkkaan tarvitsenko oikeasti sitä mitä olen sovittanut tai katsellut kaupassa. Ajattelin alkaa säilyttää kuitteja ja katsoa mihin sitä rahaa aina kuussa menee ja minkä verran ja missä voisin säästää. Ja ehdoton vaatteiden ostokielto. Tässä esimerkiksi Kajaanissa vietetyn viikonlopun paitasaldo, plus haalarikuvissa nähty musta pitsipaita. T-paidan sain kylläkin isältä tuliaisiksi Meksikosta että siihen ei rahaa palanut. Jos saa isältään paidan jossa lukee "Sometimes I talk too much" pitäisikö se ottaa jonkunlaisena vinkkinä?


Huomenna suuntaankin taas viikonlopuksi Kajaanin hoodeille, ja sitten reissaaminen saa taas hetkeksi jäädä ja keskityn olennaiseen eli juo.. siis opiskeluun. Nyt siivous loppuun ja salille, mars!

eppu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti